Vammaispalvelut

Omaishoitajien jaksaminen on turvattava. Jokainen omaishoitaja säästää Helsingille arviolta 20 000 euroa vuodessa.. Tästä huolimatta kaupunki on heikentämässä omaishoitajien etuja. Perusteena etujen heikentämiselle tai poistamiselle voi olla jopa se, että omaishoidettava lapsi käy koulussa. Kaupungin uusi omaishoitokriteeristö on esimerkki epäonnistuneesta säästämisestä, joka tulee kalliiksi. Pahimmassa tapauksessa omaishoitaja joutuu uupuessaan lopettamaan omaishoitajana toimimisen ja hoidettava siirretään kalliiseen laitoshoitoon.

Erityistä tukea tarvitsevat lapset eivät saa tarvitsemaansa tukea päiväkodeissa ja kouluissa. Integraatiosta ja inkluusiosta on tullut peitesanoja säästötoimille, kun erityislapsia sijoitetaan tavallisiin ryhmiin ilman riittäviä tukiresursseja. Riittävä tuki erityislasten varhaiskasvatukseen ja koulutukseen on sosiaalinen investointi, jonka tuotto on erityistä tukea tarvitsevien toimintakyvyn ja omatoimisuuden paraneminen.

Vammaisten ihmisten mahdollisuuksia osallistua yhteisönsä toimintaan rajoittavat monenlaiset esteet design-saunan portaikosta vaalikonekysymysten vaikeaselkoisuuteen. Vähintä, mitä kaupunki voi tehdä osallisuuden mahdollistamiseksi, on huomata esteet ja madaltaa niitä aktiivisesti. Vammaisille henkilöille on turvattava riittävät avustaja- ja kuljetuspalvelut asiointiin, harrastuksiin ja sosiaaliseen elämään. Myös osallisuutta yhteiskunnalliseen toimintaan on tuettava.