Koti, uskonto ja vaalikoneet

Kuntavaaliehdokkaat ovat viime viikkoina vastailleet vaalikonekysymyksiin. Vaalikoneet ovat tärkein väline, kun äänestäjät valitsevat ehdokkaansa. Sen vuoksi jokainen tuntemani ehdokas käyttää tunti- ja päiväkausia vastauksia hioessaan ja pohtii päänsä puhki – niin, ei yleensä omaa kantaansa, vaan sitä, mitä ihmettä näiden kysymysten laatijat ovat oikein ajatelleet. Seuraavaksi esittelen muutamia herkkupaloja Hesarin ja Ylen vaalikoneista. Olkaa hyvät ja viihtykää!

Sekä Hesarin että Ylen vaalikoneissa kysytään jatkuvasti asioita, jotka eivät millään lailla liity kuntavaaleihin:

Pitäisikö kirjastojen käytön olla maksullista? No ei tietenkään. Sitäpaitsi eikö kukaan ole kertonut toimittajille, että ihan sama, mitä mieltä ehdokas tästä on? Uusi kirjastolaki määrää, että kirjastojen käytön on oltava maksutonta. Mitä hittoa te tätä kysytte? Onko tämä testi, tietääkö ehdokas kirjastolaista?

Entä miten voisi kuntavaltuutettu vaikuttaa tähän Hesarin tarjoamaan aiheeseen? “Koko Suomi tulisi pitää asuttuna, vaikka se kävisikin kalliiksi veronmaksajille.” Täältä Helsingistä voimme sitten huudella, että asukaa siellä vaan, me maksetaan. Tai niinhän me maksammekin, mutta sitä ei kaupungintalolla päätetä. Entä “eutanasia pitäisi sallia”? Helsingissäkö, muttei koko Suomessa? Ovatkohan ne siellä toimituksessa vain kopioineet suoraan eduskuntavaalien kysymykset tänne? Kas kun eivät kysy Trumpista ja Trudeausta. (Ihan selvennykseksi, kannatan eutanasiaa ja Trudeauta.) (Kuulostipas tuo yhdistelmä oudolta.)

Sote-uudistuksen jälkeen kuntien suurin valta ja vastuu on varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa, joten niistä sentään kysytään paljonkin. Kysymykset vain ovat vähän omituisia. Opettajaehdokas ei ymmärrä, miksi näitä kysytään, kun kouluihin liittyviä oleellisia asioita olisi paljon!

Kännykät – voi hyvä populismi sentään. Nämä koulukysymykset ovat niin vanhakantaisia, että melkein happi loppuu. (Happi loppuu joka tapauksessa, koska olen tosi kipeänä, mutta kyllä näistä astmakohtauksen saa terveempikin.) Kännykkä ei ole mikään paholaisen vempele, joka on syyllinen Pisa-tulosten kehnontumiseen. Se on ihan tavallinen kapula, jota voi käyttää vaikka opettamiseen.

Maahanmuuttajataustaiset lapset? Mitä niille pitäisi tehdä? Jättää luokan ulkopuolelle ihan niin kuin kännykätkin vai? Kuulkaas nyt arvoisat vaalikoneiden tekijät, eivät maahanmuuttajataustaiset lapset ole mikään yhtenäinen massa! Maahanmuuttajataustainen voi tarkoittaa myös lasta, joka on syntynyt ja kasvanut Suomessa, tai lasta, joka on elänyt täällä lähes koko elämänsä.

Kurinpitokeinoistakin kysyvät. Mitä tässä oikein haetaan? Raippaa ja jälki-istuntoa? Älkää nyt viitsikö hyvät ihmiset. Mitäs jos vaikka meille opettajille annettaisiin sen verran pienet ryhmät, että ehtisimme ottaa huomioon kaikki oppijat? Se saattaisi vaikuttaa opiskeluintoon positiivisesti. Voitaisiin vaikka ihan rohkeasti kokeilla. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi.

Näiden kouluaiheisten kysymysten kohdalla opettajataustainen ehdokas alkaa hiiltyä. Ei yhtään auta, että vaalikoneen kysymyksissä on kielivirheitä. Ei ole tainnut toimittajilla olla tarpeeksi kuria äikäntunneilla! “Jos kansalaisen terveysongelmien voidaan katsoa johtua omista elintavoista, hänen pitäisi osallistua hoidon kustannuksiin.” Otanko punakynän esiin? “Suomalaisten auttaminen olla pitäisi etusijalla ulkomaalaisiin verrattuna.” Kerratkaa rektiot ja possessiivisuffiksit siellä! Voin tulla auttamaan.

Kysymyksenasettelua vaivaa yleinen epämääräisyys ja monitulkintaisuus. Luoko avohoidon suosiminen mielenterveystyössä turvattomuuden tunnetta, kysyy Yle, vaivautumatta täsmentämään, kenelle. Tarkoitetaanko tässä nyt sitä, että avohoito olisi turvattoman tuntuista hoidettaville? Vai onko kyseessä se, että ratikoissa olisi sitten enemmän ääneen itsekseen höpöttäviä avohoitopotilaita, ja muut matkustajat vaivautuisivat? No, ehdokas Aurava ruksii tähän kohtaan että “jokseenkin eri mieltä” – tai ehkä sittenkin “jokseenkin samaa mieltä”. Oikeastihan olen sitä mieltä, että avohoitoa taidetaan suosia lähinnä säästösyistä, ei sen takia, että se olisi paras hoitomuoto.

“Tarvitsemme vahvaa johtajuutta, joka voi korjata ongelmat ilman tarvetta kompromisseille.” Mitä ihmettä Yle? Mitä te tarkoitatte? Onko tämä kysymys peräisin Sipilältä vai Jääskeläiseltä? Antakaa mun kaikki kestää.

“Pyörätiet ja jalkakäytävät pitäisi puhdistaa lumesta ja hiekoittaa ennen autoteitä.” Kiitos Hesari, populismibingo! Vaalikonekysymyksille on tyypillistä keinotekoinen vastakkainasettelu. Hetkinen, antakaapa ehdokkaan miettiä hetki… Autoteillä kulkevat bussit, mutta bussille ei pääse ennen kuin jalkakäytävä on aurattu. Heureka! Aurataan ensin kaikki jalkakäytävät ja pyörätiet. Tässä menee parisen tuntia. Kun ihmiset sitten pääsevät sinne pysäkeilleen, aloitetaan autoteiden auraaminen. Eikun ei, eihän tämä toimi… Aloitetaanpa uudestaan ja aurataan ensin autotiet… ei.

Vaalikoneiden väittämissä on myös järjettömiä ajatusvirheitä. Katsokaa nyt tätäkin Hesarin malliesimerkkiä: “Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.” Tässä koko kysymyksenasettelussa on lähdetty siitä, että tuloerot johtuisivat lahjakkuudesta ja ahkeruudesta. Höpö höpö. Vai ovatko kaikki pienipalkkaiset laiskoja ja lahjattomia?

Sitten on tällaisia kultakimpaleita: “Kuntani nykyinen kouluverkko tulee säilyttää sellaisenaan, vaikka se aiheuttaisi kustannuksia kuntalaisille.” Tässä on nyt ehkä haettu sitä, että kouluja ei saisi vähentää. Kai. Toisaalta virke tarkoittaa myös sitä, että uusia kouluja ei saisi rakentaa uusille asuinalueille. Tässä vaiheessa ehdokas Aurava alkaa jo raastaa hiuksia päästään.

Viimeisenä kohokohtana esittelen Hesarin vaalikoneen kysymyksen numero 24: “Perinteiset arvot – kuten koti, uskonto ja isänmaa – muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle.” Tätä pyörittelin pitkään, sillä tuo kolmen kohdan lista kuulostaa kaikkine konnotaatioineen vieraalta ja ahdistavalta. Päädyin runoilemaan kutakuinkin näin:

Maailma on suurempi kuin Suomi tai Helsinki. Vaikka nyt valitaan kuntapäättäjiä, meidän pitää muistaa vastuu maailmasta. Arvot ovat melko vaarallinen puheenaihe. Mikä arvo on koti? Mikä on koti? Meidän pitää pitää huolta siitä, että kaikilla on oikeus kotiin. Kaikilla pitää olla oikeus oman uskontonsa harjoittamiseen. Kaikilla on oikeus elää rauhallisessa maassa. Meillä on velvollisuus jättää lapsillemme parempi maailma kuin se, johon synnyimme.

Ps. Ajatelkaa edes lapsia!

2 kommenttia artikkeliin ”Koti, uskonto ja vaalikoneet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s